Perillä!

Lasku oli pahempi kun nousu. Kaisaa pelotti. Ottoa ehkä vähän, en tiiä. Eli lento meni siis hyvin ja ollaan perillä Unkarissa.

Lentokentällä meitä oli vastassa Katalin, joka toimii meidän käytännön apulaisena, mentorina, ja auttaa kaikessa mahdollisessa jos apua tarvitaan. Ei oltu tajuttu tosiaan ottaa sitten Katalinin puhelinnumeroa ylös, mutta onneks sillä oli meijän nimillä varustettu kyltti, niin löydettiin se. Ihan niinku elokuvissa!

Lentokentältä lähdettiin sitten kohti meidän asuntoa. Perillä vastassa meillä oli hymyilevä asunnonomistaja Eva joka otti meidät avosylin vastaan. Eva ei tosin kauheasti tuota englantia ymmärtänyt ja puhunut mutta eipä tuo paljon haitannut. Eva julistautuikin meidän unkarilaiseksi äidiksi ja kutsui meidät viikon tai parin päästä syömään heidän perheensä luokse. Unkarimamma rocks!!

Huomenna on vielä vapaapäivä, käydään ostaa mulle(Kaisalle) päiväkirja, kun unohin kokonaan semmosen ja ehkä vois vähän nukkuakin. Viime yönä ei oikeen tullu uni silmään. Maanantaina alkais sitten työt, vielä ei ole tosin ihan tarkkaa tietoa mitä me tullaan tekemään, mutta ehkä se selviää ylihuomenna. Kirjotellaan taas!

Ai niin, täällä on vanha kunnon Spar meijän lähikauppana! Huisia!
Ja kämpästä löyty langaton verkko, niin saadaan tänne kirjoteltua kaikkea huuhaata usein. Joten kaikille teille stalkkaajille ja Ulla Taalasmaaloille koitti nyt onnen päivät!!!!!!

Unkarimamma teki meille tervetuliais-muffinseja (:

Terkuin Kaisa ja Ottis