Verenvuodatusta ja kuppikakkuja

Miten menee Kaisa? Hyvin menee!

Oli vallan jännittävä päivä tänään, sillä alotin sen menemällä Murder-näyttelyyn. Tää kyseinen näyttely järjestetään siis Berliinissä, Budapestissä ja Lontoossa, ja olipahan jossain maininta, että se olis vuoden näyttely. Vaikka aika vellihousu olenkii, niin pakkohan se oli nyt testata. Jos joku haluaa lisää pätevää infoa, kääntäköön tän sivun vaikka google kääntäjän avulla, hih. http://murder.hu/

Innokkaana tyttönä olin jo hyvissä ajoin näyttelyn aulassa, mutta sisäänpääsyä odottaessa kerkesin kierrellä paikallisen henkkamaukan läpitte, jonka jälkeen suunnistin unkarilaisten perässä lippujonoon. Siinä piljettiä ostaessa sitten lippumamma kyseli, että vallan yksinkö olen liikenteessä ja vastatessani se vielä ihan varmisti, että todellako menen yksin näyttelyyn. Siinä alko vähän puntit tutista, kun mietin, että mikä kauheeta sieltä ny tulee eteen. Noh, henkilökunta siinä tilas oppaita alakertaan, jotka saatto populaa sinne ylös. Minä sain ainoana ulkomaalaisena oman oppaan ja ihan oman kierroksen ilman muita ihmisiä. Aluks oli vähän orpo olo, niinku kanarialinnulla punatulkkujen seurassa, mutta onneks mun oppaana oli mukava nuori poika, joka myös kysy olenko todella YKSIN liikenteessä. Kyllä, minulla ei ole ystäviä. Piste.

MURDER!!! RAAWWWWW!

Suosittelen kaikille lämpösesti tuota kyseistä näyttelyä, mikäli törmäätte siihen jossain. Se ei ollukaan niin pelottava kun luulin, mutta ahistava silti. Pieni ahistus oli päällä, kun mietti, että semmoset sekopäät on joskus oikeesti eläny ja tehny kaikkia kauheuksia. Mitä kauheuksia? Menkää näyttelyyn kaverit! Ja menkää yksin ainoona suomalaisena, jollon saatte superhyvää palvelua, tai ainakin mun ikioma opas oli asiakaspalvelun valioyksilö. Kiitän siis häntä!

Päätin pehmittää jännittävää päivää näyttelyn jälkeen supersöpöllä karkkikaupalla, jonne sain Oton mukaan. Pienestä Unkari-oppaasta löyty vielä pienempi kuva kaupasta nimeltä SugarShop. Synkistä huoneista siirryinkin sit supersöpöön helluntelttulaan, jokaisen tytön unelmakauppaan. Se pieni tyttömäisyys, mitä meitissä on, pursuili ulos kun astuin kauppaan, joka oli täynnä kuppikakkuja, hellokittyjä, nameja, jellybellyjä, tikkareita ja paljon muita tilpehöörejä! Löysin pienen taivaan. Välillä oli myös pakko päästää semmosia "hellanlettas tuituitui kato tiellä on koila!"-äännähdyksiä Otolle, joka kylmän viileesti osti jellybellyjä mun kanssa. Sugarshop on siis mun uus vakkaripaikka, tiedätte mistä mut löytää iltasin töitten jälkeen yksiltä.

Sugarshop!

Semmosta siis tänään. Mun humputellessa ympäri keskustaa Otto oli tehny ratikkametrobussi-kierroksen Budapestissä ja kattellu vähän syrjäsempiä paikkoja. Sitten se käppäili mun kanssa keskustassa. Otto sanoo, ettei sillä oo muuta sanottavaa.

Murhajuttuja ja kuppikakkuja tänään, huomenna taas arkeen kiinni ja toimistolle töihin. Ei mulla muuta ku morjes!

-Kaisa

Sateinen, mutta kiva päivä

Otto ja Opera House

Kiva kahvila btw!