Koska kämppikseni sai jonkun räkäpääviruksen itteensä, niin lähin meijän reissulle yksin. Onneks Ottis kuitenkin autto mua noitten bussien kanssa, sillä se ei oo meikäläisen vahvin laji. Selvitin siis aikataulut ja aamulla lähinkin festaroimaan pieneen unkarilaiseen kylään. Reppu selkään ja menoks. Bussiin jonottaessa tosiaan annoin sitten yhen mamman mennä edeltä ja voi sitä hymyä, kun mamma läiski meikää olkapäälle ja höpötti unkaria. Ilmeisesti se oli mielessään, kun Kaisa mummomagneetti päätti päästää eläkeläisen ensin bussiin. Koska sädekehä loisti niin kirkkaana pään päällä niin piilouduin penkille nukkumaan. Kaisa kaikkien eläkeläisten sankari ja silleen. Onneks Hollókössä oli muitakin nuoria reissailijoita, niin en ollu yksin.
Bussimatka meni lepposasti ja kun oltiin lähellä kohdetta niin alko vähän mietityttämään, että kuinka pienestä paikasta on oikeen kyse. Ensimmäinen kylä tuli vastaan ja ei, mennään ohi ja tiet vaan kapenee. Sitten tulee vielä pienempi kylä ja ei, nyt mennään johonki kinttupolulle ja olin varma, että bussi menee jorpakkoon semmosilla vauheilla. Muutaman kylän jälkeen sitten tulikin joku korppipatsas vastaan ja aloin epäilemään, että lähellä ollaan kun kamerat räpsi patsaan ympärillä. 
Tähän väliin voisin mainita Hollóköstä sen verran, että siellä on vajaa 400 asukasta ja se on yks Unescon maailmanperintökohde. Sen nimi tarkottaa korpinkiveä tai korpinkalliota, miten sen nyt sitten kukakin kääntää. Pääsiäisen aikaan siellä on aina pääsiäisfestarit, jossa turistitkin pääsee osallistumaan meininkeihin. Wikipedia kertoo sitten enempi faktoja. Meikä näki muutamia perinteisiä unkarilaisia tansseja, mutta runoista en ymmärtäny hölkäsenpöläystäkään. Esitykset oli hienoja ja erityisesti sytäntä lämmitti pienet pojat, jotka naamat totisina tanhus menemään. Kylässä oli myös paljon pikkumuseoita ja kävelymatkan päässä yhellä kukkulalla oli Hollókön linna. Linna oli tosi korkeella ja ihan huipulle kiivetessä polvetkin vähän tutis. Mutta kiipesin ylös asti kumminkii!
Pääsiäisen aikaan unkarissa on myös semmonen kosiskeluperinne, että nuoret miehet kaappaa tyttöjä ja heittää niitten päälle ämpärillä vettä. Ja koska tämähän on niin kivaa tyttöjen mielestä, niin ne antaa näille herrasmiehille suklaata ja ruokaa tästä kunniasta. Pääsin osaks tätä perinnettä, tosin turistien päälle roiskittiin vettä vaan pisaroina. Säikähin kuitenkin, kun yhtäkkiä ihmiset kilju mun vieressä ja nään ison ämpärin kallistuvan meikää päin. Sääli niitä tyttöjä ketkä kulki sielä kansallispuvut päällä, koska ne sai sitten ihan kunnolla vettä niskaan. Onneks oli aurinkoinen päivä ja tietysti turistien näkymättömissä oleva takahuone.
Tässä siis taas Kaisan matkavinkki: Hollókö. Kiva paikka, muksuille ei tuu tylsää, bussimatka kestää vaan 2tuntia Budapestistä eikä oo pahan hintanen. Jos ei tykkää liiasta turistimeiningistä, niin ei kannata pääsiäisen aikaan poiketa, mutta pääsiäisenä näkee paljon kaikkia esityksiä.
 |
| Matkalla linnaan |
 |
| Huipulla tuulee! |
 |
| Unkarin pusta |
 |
| Kyräilevät ämpärien kanssa |
 |
| Let's dance! |
Että semmosia siis tänään. Mun pääsiäiseen kuulu myös unkarimamman tekemä pääsiäisateria lauantaina. Kinkkua ja munia, hyvää oli. Lauantaina oli myös viimeset läksiäiset, kun osa turkkilaisista lähti takasin kotia. Kohta se on meikäkin aika tulla takasin, vaikka tekis mieli jäädä vielä vähäks aikaa. Paardit oli parhaat, mutta haikeet fiilikset jäi. Onneks on kuitenkin netti ja lentokoneet.
Hyvää pääsiäistä kaverit, kohta melkeen jo nähään!
 |
| Unkarimamman pääsiäisylläri (: |
-Kaisa
