Lomaa!!

Hellohello!
Ajattelin tulla pitkästä aikaa kirjottelemaan tänne, ettei tää ny ihan mahottomaks mene, mutta Otto oliki jo kerenny tarinoimaan päivällä. Ei siinä, minä kirjotan silti. Kuvatkin oli jo laitettu mun puolesta tänne, palvelu pelaa siis.

Meiti on siis viettäny lomaviikkoa ja mitä parhaimmassa seurassa. Toinen kaksonen, aivopuoliskoni Katja saapu viime lauantaina Unkariin ja täällä sitä ollaan toimittu turistioppaana puolin ja toisin. Esittelin Katjalle Budapestiä, pikku pubeja ja nähtävyyksiä kun taas Katja toimi mun oppaana Györissä, jossa käytiin yhen yön reissulla. Györ oli huippu paikka, nätti kaupunki, sopivan pieni ja ihmisetkin oli oikeen mukavia.

Mutta nyt avaudun elämän vääryyksistä, joita olen kohdannut. Tosiaan, tässä ollaan kohta jo 2 kuukautta reissattu ympäri Unkaria ja jokainen lippulappunen on ollu opiskelijahintanen. Minähän en sitä kansainvälistä opiskelijakorttia kerenny hankkia, mutta hyvin Samokin korttikin on täällä käyny tähän päivään asti. Tänään sitten junassa äkänen mamma sano, ettei minun opiskelijakortti kelpaa. Noh, siinä onneks oli paikallinen nainen, joka ryhty puolustamaan meitä tässä kortti asiassa. Sanottiin, että muut tarkastajat on hyväksynyt meijän liput ja kortit samassa junassa, mutta nyt ne ei sitten käynykkään. Noh, siinä sitten unkari raikas ja Katjan kanssa hymyiltiin nätisti, jotta saatais selkkaus hoidettua. Konnarimamma siinä kyseli multa, että mistä maasta olen ja mistä koulusta. Lopulta ne kysy koulun osotetta ja siinä jotain Patteristonkadusta höpisin, sillä enhän minä nyt kaikkee voi mamkista tietää. Patteristonkadun kuullessaan konnari puisteli päätään ja sano, että ei käy. Kortti on mitätön sille, prkl. Opiskelijakortissa olis kuulema pitäny lukea minun kouluni osoite.

Noh, tilanteesta selvittiin sillä, että ostin uuden lipun, mutta hauskintahan tässä oli, että ei Katjankaan kortissa lue koulun osotetta. Siinä on vaan teksti Jyväskylän amk:sta ja hyvinvointiyksiköstä ja tämä konnari mamma luuli, että kyseinen teksti on Katjan koulun osoite. Eli siis mitä opin tästä: Mamkin osoite on Mikkelin amk Opiskelijakunta Mamok. Osote on siis tärkeä näille konnarimammoille, olis siis pitäny vaan pitää lärvinsä ummessa kaduista ja teistä.

Tästä kaikesta syytän siis tätä yhtä ainutta konnarimammaa, en itseäni tai unkarilaista junajärjestelmää tai niitä muita tarkastajia, jotka ei tiennyt mitään mistään opiskelijakorteista. Kaupankassalla oon oppinu, että pitää kantaa kaunaa just sille yhdelle mammalle, joka hoitaa työnsä. No ei vaan, mamma on varmaan ihan mukava, jos siihen tutustuu ja nyt on hyvä mieli, kun Katja lupas tarjota jätskit tänään. Ratikassa oli myös maailman suloisin pieni poika, joka lähetti meille lentosuukot ja vilkutti niin mahottoman söpösti! Voihan vauvat ja lapset, ne osaa pelastaa päivän.

Semmosia siis mulle, kohta on lomaviikko ohi, mutta vielä kerkee mässäillä kaiken maailman herkut naamaansa ja kierrellä kaupungilla. Oon myös vihdoin ja viimein saanu ostettua vähän tuliaisia kotiin, hihii! Tuotiin myös Otolle Györistä tuliaisia. Löydettiin Katjan kanssa tuijottava suklaapupu viina/suklaa-kaupasta, joten olihan se pakko ostaa ja viedä Otolle. Oli kuulema hyvää.

Näkemisiin kaverit, muistakaa hankkia kansainvälinen opiskelijakortti ajoissa!

-Kaisa

Kuvat voittaa aina sanat

 Morjes!

Ei olla pitkään aikaan postailtu kuvia, ja mä oon niin huono kirjoittaan mitään niin aattelin laitella nyt hieman näitä tänne. Näitä kuvia on nyt ajallisesti vähän sieltä täältä enkä tiedä jaksanko laittaa jokaista ihan järjestykseen, mut eihän sillä oo väliä. Hyvä. Osa kuvista on minun lomaviikolta ja osa Kaisan ja minun yhteisistä seikkailuista.

Tulin käyneeksi sitten sellaisessa paikassa kuin Matiaksen kirkko. Kaikki suosittelivat että käypä hei ihmeessä siellä sisällä kattomassa, se on tosi hieno.

Tämä on Matiaksen kirkko

Niin Tämä

Sitten sitä oltiinkin jo siellä sisällä. Toisaalta en usko että pääsin näkemään paikan ihan sellaisena kuin siitä oltiin minulle kerrottu, sillä totta kai se oli juuri tähän vuoden aikaan remontissa joka valtasi noin 70% kirkon sisätiloista. Onneksi mielikuvitukseni riitti siihen että pystyin kuvittelemaan miltä se kirkko näyttäisi normaalisti. Valokuvat ovat myös tarkkaan valittuja ja kuvattuja yksityiskohdista, jotta mahdolliset rakennustelineet yms. asiat eivät näy. Kuitenkin näistä saa vähän sitä kuvaa minkä tyylinen paikka on.


Seuraava kohde yllätti täysin. Oltiin joku kerta kävelty tämmöisen linnan tapaisen ohitse ja se näytti niin hienolta että paremman tekemisen puutteessa kävin sielläkin kattomassa mitä löytyy.

Todella IHANA linna jota ympäröi joki/vallihauta(?) :D
Kesän aikaan tässä on sellaisia lauttoja ja veneitä joilla voi kiertää tätä ympäriinsä.

Juonenkäänne! Se linna olikin "Hungarian agricultural museum"!!

Mielestäni aika hulppea miljöö kyseiselle museolle. Museota ei myöskään mainosteta, eikä sitä voi huomata mistään kylteistä ennen kuin olet kävellyt sisäpihalle. Hyvä tapa houkutella kävijöitä laittamalla museo tälläisen hienon paikan sisälle. Mitenkään vähättelemättä kyseisen museon merkitystä :D Itsehän nautin vain arkkitehtuurista ja jätin museokierroksen väliin.


Käytiinpä Kaisan toivomuksesta myös markkinoilla. Kaisa oli nähnyt etukäteen että jotain markkinoitten tapaista olis keskustassa ja otti mut sinne mukaan. Noh paikalle kun päästiin niin todettiin että näähän on Budapestin kalafestarit! Jippii! Ja kuten aikasemmassa päivityksessä todettiin niin aika vaatimattomat kalamarkkinat olivat. Jälkeenpäin kuultiin että moni paikallinen oli pettynyt siihen että sitä kalaa ei ollut oikein sieltä löytynyt niin hyvin. Tapahtumaa oli kuitenkin paljon mainostettu ja odotukset olivat olleet aika korkealla kuullemma.

Kalafestarit. Ja ei tuossa lammikossa ei ollut myöskään kalaa!!!

Ostettiin markkinoilta taas kürtöskalács puokkiin, se on tositosi hyvää!

Ja markkinoilta ostettiin myös täsmäävät tiimirannekkeet.

Sitten käytiin Kaisa kanssa tossa Budapest Tropicariumissa. Lähettiin sinne kattomaan kaloja, mutta positiivinen yllätys oli se, että siellähän oli paljon kaikkea muutakin jännää. Tässä hieman kuvia sieltä.

Ensimmäinen asia mitä siellä vatsaan tuli oli nää HAUET.
Vähän aikaa jo jännitin että maksoinko siitä että pääsen näkemään siitä että nään näitä, mut onneks siellä oli jotain muutakin

Apinat oli huippuja

Kyllä tässäkin se sirkka jossain näkyy!

Joo tässä vaan muutama kuva.Tosi paljon jänniä otuksia paikalla oli. Mielenkiintoista oli se että lähes kaikki linnut mitä paikalla oli, saivat liikkua vapaasti ihmisten joukossa ja lennellä alueilta alueille. Varotuksia olikin siitä että muistakaa katsoa aina välillä ylös. Kaisa melkein saikin yllätyksen linnulta päähänsä. Harmi ettei se osunut, heh heh heh.
 Jos kiinnostaa nähdä tämän tyyppisiä eläimiä ja paikkoja niin kannattaa käydä Tropicariumissa. Lähijunalla paikalle pääsee n. 30-40 minuutissa.

Noniin nyt on myös kuvia täällä, toivottavasti tykkäätte. Tässä kaikki tältä erää ja morjes!

Terveisin Otto-Samuli!!!

K&O

Heipähei ja terve, täällä taas ja hengissä ollaan!

Aikaa on pikkasen kulunu viime kirjotuksista, mutta eihän siinä, ei kai tässä mitään sen jännempää oo tapahtunu. Eilen käytiin kattoo jalista turkkilaisten kanssa ja minä(Kaisa) olen oppinu turkiks kannatushuutoja ja jotain muita hyödyllisiä sanoja, kuten blondi ja keltainen. Vielä ku oppis tota unkariakin vähän enemmän. Viime viikonloppuna kävin heeboilemassa myös kaupungilla ja lauantaina lykkäsin Oton metroon mun kanssa ja mentiin keskustaan kala-festareille. Kalaa siellä festareilla ei kuiteskaa hirveesti näkyny, mutta oli muuten kivaa.

Minä taas (Otto) olen pettynyt hieman Kaisaan, koska se vaan harjoitteli turkkilaisia kannustushuutoja vaikka toisena vaihtoehtona olisi ollut kannustaa Teemu Pukkia voittoon, tsk tsk.. Aloitin viime sunnuntaina kesäkunto-kampanjan ja rupesin lenkkeilemään ihan tosissaan. Juokseminen on mukavaa koska aivan kämpän lähettyvillä on mukava puisto jossa mennä. Tosin se puisto on illalla aina tosi pelottava ja pimeä, kerran jo olen saanut sydänkohtauksen kun koira hyökkäsi jostain puskasta. Onneksi se juoksi vain ohi. Eläimistä puheenollen tapasin myös Kurre Oravan puistossa, se oli paljon ystävällisempi :)

Kyllä mä salaa kannatin Pukkiakin, en vaan erottanu sitä sieltä kentältä. Ja koska mulle tarjottiin turkkilainen illallinen, sain oikeen kotiruokaa ja kaikkia, niin pakkohan se oli sit kannattaa Galatasarayta. Chin Bom Bom!! En tiiä kirjotetaanko se noin, mutta noin mä sen huusin. Koska en kehannu lähtee Oton mukaan juoksemaan, niin käppäilin meijän naapuristossa. (Lue: Kuolisin jos yrittäisin juosta yli sataa metriä Oton perässä). En törmänny Oton ystävään Kurre Oravaan, mutta sen sijaan ystäväni aurinko paisto ja ensimmäiset ruohonkorret tuli jo maasta ja ai että. Nyt on siis kevät, koska minä päätin niin. 

Kaisa voi hyvinkin olla oikeassa että kevät on vihdoin koittanut, sillä sateet ovat loppuneet ( aivan varmasti tänään alkaa satamaan nyt tän jälkeen). En tiedä mikä minussa on vikana, kun tulen parhaiten täällä toimeen unkarilaisten vanhusten kanssa. Mummot tulee juttelemaan kaupassa ja pelastan aina meidän rapun papparaisen joka ei meinaa saada ovia auki ja päästä sisälle. Se on mukava hemmo, en vaan koskaan ymmärrä mitään sen selityksistä.Otolla ei ole enää muuta sanottavaa kun että terveisiä äidille, ei riidellä Kaisan kanssa. :)

Joo, ei mullakaan muuta kun että terveiset äidille, isälle, Maijalle, Marille, Lauralle, naapurin Martalle, Liisalle, koirille ja kissoille, sille lähikaupan kassalle ja kaikille muille. Ja Oton äiti, mulla on huono huumorintaju, koittakaa kestää (:

Ai nii! Ostettiin myös tiimikorut, mutta kuva tulee tänne myöhemmin. Muitakin kuvia on tulossa joskus..


Terkuin,
Kaisa ja Otto

Moro!

Otto-Samuli täällä. Minulle kuuluu kanssa hyvää! Jos nyt kertoisin hieman viime viikon tapahtumista. Kaisa päätti tulla sitten kipeeks viime viikolla kuten täältä olette kaikki lukeneet. Sehän tarkoitti sitä että meikäläinen joutu menemään YKSIN(!!) töihin. Apua! No jos ihan tosissaan puhutaan niin ei se niin kauheeta ollu.

Työt oli sitä samaa mitä ennenkin. Kolme uutta turkkilaista saapu vapaaehtoisiksi. Niitten mielestä näytän kai kovin nuorelta kun niillä oli vedonlyönti siitä kuinka vanha mä olen, toinen veikkas että oon 16 ja toinen että 19. Yllätys oli suuri kun todettiin että olinkin jo yli parikymppinen. No ei siinä mitään. Vähän jännän olosia kavereita olivat mutta eiköhän ne täällä pärjää. Muuten on vapaa-ajalla tuli pyörittyä ympäri Budapestissa ja muuten vaan rentouduttua, en ole itse jaksanut mihinkään rientoihin lähteä toisin kuin Kaisa. Olen kai tullut jo vanhaksi ettei aina jaksa. Koska ollaan Kaisan kaa niin hyviä kavereita niin me pidetään lomatkin eri aikaan, hyvä ottaa välillä vähän etäisyyttä :D
Eli tänään oli meikäläisen eka lomapäivä. Kaisa lomailee sit kai parin viikon päästä. Itse meinasin käyttää tämän loman siihen että tutustun urakalla vielä niihin paikkoihin mitä Budapestista on vielä näkemättä. Ja kyllähän niitä vielä riittää.

Osa teistä varmasti ihmettelee että koskas se Otto meinaa matkustella, mutta ei hätää! Kaikki on suunniteltu ja muutama pienempi reissu suunnitteilla sitten myöhemmin lähempänä Suomeen paluuta.

Hupaisaa Helmikuuta!
Terveisin Ottis

Uni ei tule, mutta tekstiä tulee

Näin unettoman sunnuntaiyön iloksi ja onneksi kirjoitan teille jänniä tarinoita kuluneesta viikosta. Eli jos ei oo nukkumatti teijän nurkkia kiertäny, nii lukekaapa tästä, ehkä se uni tulee silmään  kohta!

Alkuviikosta sain itteeni jonkun mukavan räkätaudin ja jouduinkin sitten peiton alle muutamaks päiväks. Otto se mennä porskutti töissä, ahkerasti siellä teki hommia meitin puolesta. Löysin satunnaisia burania laukusta, mutta niiden loputtua oli pakko suunnistaa apteekkiin, sillä en tahtonu pitkittää nuhaa päivääkään. Noh, täällä meijän naapuristossa ei hirveemmin enkkua puhuta, joten piti vähän varustautua apteekkimatkaa varten. Pakkasin itteni toppatakkiin sekä paksuimpaan kaulaliinaani ja lyllersin sadan metrin matkan apteekkiin. Hienosti osasin sanoa päivää paikallisella kielellä, mutta itte särkylääkkeen ostaminen hoitukin sitten pienen muistilapun avulla. Yritin kyllä vähän ääntää siitä lapusta jotain sille naikkoselle tiskin takana, mutta lopulta lykkäsin sen eteen pienen palan ruutupaperia, missä luki, että tahtoisin ostaa särkylääkettä. Särkylääke, fájdalomcsillapító, eri sijamuotoineen ja muine härpäkkeineen ei tainnu kuulostaa ihan oikein lausutulta, vaikka kuinka yritin. Paperin alareunassa oli vielä muutamia sanoja ja yrityksiä tavailla unkariks lausetta, että olen kipeä/minulla on kuumetta. Apteekkitäti onneks ymmärti, mitä siinä yritin kirjotella ja sepustaa ja sainkin kuin sainkin paketin särkylääkkeitä. Kotona avasin paketin ja sieltä ilmesty pinkkejä, siis oikeesti Barbin pinkkejä nappuloita! Vielä en oo pinkkejä norsuja nähny ja kuumekin on jo selätetty. Odotan kun Otto alkaa yskimään ja niistämään, sillä tää sama tauti näköjään kiertää kaikilla, ketkä on hommissa Multikulturassa.

Lauantaina päätin, etten ole enää kipeä ja menin yhteen Unkarin taidemuseoista. Sitä ennen tosin kävin syömässä gulassi-soppaa pubissa ja oli heekkua! Mutta tosiaan, taidemuseossa menin kattomaan dokumenttileffaa katutaiteilijoista ja erityisesti Banksysta. Näyttelyn nimi oli Banksy - Exit Trouhgt The Gift Shop, ja ittessäni se herätti hilpeyttä, sillä viime viikonloppuna toisen taidemuseon näyttely päätty suoraan matkamuistopuotiin. Oli aika ovelasti ajateltu se kierros. Tähän katutaiteilijoiden näyttelyyn oli kasattu muutamia videoteoksia ja kaikki seinät oli täynnä graffiteja. Täytyy myöntää, että ne käytävät näytti aika pirun hienoilta, koska kaikki graffitit oli huolella tehty. Aluks luulin, että puoltoista tuntia kestävä dokumenttileffa pyöritetään ensimmäisessä näyttelyhuoneessa ja tyytyväisenä istahdin eturivin penkkiin. Muutama ranskalainen turisti otti meitistä mallia ja istahti perässä penkille. Koska videot alko pyörimään ympyrää, niin aloin epäilemään, että mun ettimä leffa taitaa pyöriä toisessa huoneessa. Siitä nousin sitten vähin äänin ja huomasin, että ensimmäinen huone olikin jo täynnä turisteja. Hipsin hiljaa aulaan ja huomasin, että siellä kulman takanahan se leffa pyörii ja kipitin äkkiä sisään, sillä dokumentti oli kerenny pyöriä jo viitisen minuuttia. Ilmeisesti muut turistit rohkaistu mun esimerkistä, sillä ne hiipi jonossa mun perässä samaan huoneeseen. Eli en ollut ainut, joka erehty huoneesta! Siinä sitä sitten kateltiin mukavasti dokumenttileffaa yhessä turistien kanssa, mitä nyt muutamaa räkättävää ja höpöttävää mammaa olis voinu potkasta kinttuun. Onneks nekin hiljeni kattomaan leffaa jossain vaiheessa. Leffan päätyttyä kiersin vielä kattomassa muutaman Banksyn teoksen aulassa ja narikan jälkeen lähin metsästämään metroa kotiin. Piljetti näyttelyyn makso vaivaset 300forinttia, eli n.1€. Eli jos olet Unkarissa, mene sinne! Taidehalli löytyy Heroes Squaren vierestä.

Eilen illalla juhlittiin myös yhen turkkilaisen tytön synttäreitä ja syötiin söpöjä leivoksia. Hot wine, eli glögi, on suosittua vapaaehtosten keskuudessa, joten sitäkin nautittiin appelsiinilla maustettuna. Ilmeisesti kuuma viini paranti meitin, sillä enää ei oo nuhasta jälkeekään!

Ja kuten viimeks taisin kirjotella, käytiin tänään kattomassa huikea teatteripläjäys! Aluks kyllä vähän mietitytti, että minnehän sitä ollaan oikein menossa, sillä ovessa ei lukenu mitään teatterista, kyltissä luki vaan joku unkarilainen sukunimi. Minähän se innokkaana teatterikukkahattumammana bongasin tämmösten harrastajien teatteriesityksen ja ohjasin meijän ryhmärämän paikalle. Hetkellisesti kuitenkin toisten tyttöjen kasvoilla oli epäilevä ilme, kun lähdettiin kipuamaan tavallisen kerrostalon ylimpään kerrokseen. Ovella meitä vastassa oli nuorehko nainen, joka toivotti tervetulleeks ja kehotti viiniäkin maistamaan. Teatteriesitys oli tosiaan kasattu jonkun tai joidenkin ihmisten asuntoon, sillä toiletissa ja joka puolella näky asumisen merkkejä. Noh, siinä saatiin sitten viinilasit kouraan ja siirryttiin isompaan saliin/olohuoneeseen minne oli aseteltu penkkejä riveihin. Paikkoja tässä teatterissa oli ehkä n.20-30 ihmiselle. Lopulta sali täytty ja esitys pärähti käyntiin. Pari tuntia saatiin kattella ja nauttia lyhyistä esityksistä, jotka kerto arjesta, parisuhteista, rakkaudesta, avioliiton rappeutumisesta, mielenterveysongelmista ja kirjailijoista. Väliajalla tarjolla oli lisää viiniä ja myös pieniä hummus-leipäsiä, halloumia ja muita pikkuleipäherkkuja. Itte tykkäsin kovasti esityksestä, eikä tosiaan menny raha hukkaan kun sai viinit ja naposteltavat kylkeen. Tässä siis taas Kaisan matkavinkki Unkarissa matkaaville: Budapest Secret Theatre Club. Ettikää esitykset ja menkää!

Kotimatkalla poikettiin vielä pieneen Retro Pubiin, jossa soi hyvä musiikki. Pubi oli mahtava! Sisällä oli vaikka mitä pieniä härpäkkeitä, katossa roikku lamppuja enemmän kun laki sallii ja seinillä oli hienoja julisteita ja kylttejä. Nurkassa oli myös kahen miehen esitys käynnissä; siellä ne soitteli kitaroillaan Lady Gagaa ja Nirvanaa + muita mukavia kipaleita. Yritän saada selville paikan nimen ja osotteen, jotta voin mennä sinne uudestaan hengaamaan. Nyt en kyllä voi kirjottaa Kaisan matkavinkkiä, ei muutaku sinne vaan jos löydätte jonkun Retro Pubin tai muun vastaavan kadulla.

Valitettavasti ei ole kuvamateriaalia tarjolla, sillä taidemuseossa taltiointi oli kiellettyä ja tänään kamera tahto jäädä kotiin nukkumaan. Mutta ehkä voisin itte mennä myös nukkumaan, josko nyt tarttuis uni silmään vähän nopiammin. Ja jos Oton kuulumisia kaipaatte, niin voin sanoa, että sillä menee varmaan ihan mukavasti. Ilmeisesti se on huidellu Budan linnassa, mutta ehkä pakotan sen itte kirjottamaan tänne joku päivä. Hyvät yöt ja silleen!


-Kaisa

Skäbödiskäbödi!

Maanantai, töistä kotiin ja imuri kouraan. Huraa! Ehkä se on tänään siivottava, kun viikonloppuna ei ihan kerinny. Miksi? Koska...

Pitkästä aikaa tehtiin perjantainakin töitä ja nyt saatiin meijän EVS-video projekti alkuun. Pienestä taustamelusta huolimatta saatiin ensimmäinen haastattelu purkkiin ja tänään kerittiinkin jo vähän leikkailla ja muokkailla kuvauksia. Truly madly deeplyt soi tosin videon taustalla, mutta hyvää jälkee tulee silti! Unkarista löytyy myös kiva katu, jossa on helevatanmoinen määrä erilaisia kahviloita ja kuppiloita. Király utca taitaa olla osote.

Lauantaina tarkotus oli suunnata eläintarhaan meijän mentorin kanssa, mutta sadepilvet muutti suunnitelman. Ei sitten mentykään kattomaan tulvassa kelluvia eläimiä, vaan suunnattiin taidemuseoon ja sivistyttiin korkeakulttuurin parissa. Omasta mielestä ne taulut ei ollu niin jänniä, hauskempia oli ne luonnostelmat, jotka oli taulujen edeltäjiä.

Meitin lauantai jatkukin illalla tanssin parissa ja loppujen lopuks tanssilattialla oli kunnon kansainvälinen tanssibattle. Reilun kymmenen ihmisen rinki, siitä vuorollaan ringin keskelle heittää settiä ja eiku tilaa uudelle porukalle. Meijän kolmen Saksa-Suomi-Turkki-vahvistuksen lisäks lössiin sekottu populaa jokasesta maailman nurkasta. Austraalialaisten aksenttia oli vähän vaikia ymmärtää, eikä kuulema unkari/saksa sekotelmastakaan saanu kauhiasti selvää, mutta parhautta oli kyllä reivailla porukan kanssa. Taukoomattomasta tanssista jäikin sitten rakko jalkaan ja reidet on tänäänkin jumissa, mutta ei haittaa!

Huomenna töitä+vuokranmaksu, muu viikko on vielä tyhjää, paitti sunnuntaina olis suuntana Budapests Seacret Theatre Clubin esitys. 8eurolla ruokaa, juomaa ja teatteriesitys, halpaa etten sanos. Miten sitä kotosuomessa kestää, ku maitookaa enää halvalla saa. Lehmä hankittava ja itte lypsettävä. Kyllä Unkarissa kelpaa!




-Kaisa

Nää ruuat näyttää vaan niin ihanille täällä! Ai että! Paikallinen välipalakääkäle.

 

 

Kato ei oo fygest kii!

Vuokra pitää maksaa siis käteisellä..