Uni ei tule, mutta tekstiä tulee

Näin unettoman sunnuntaiyön iloksi ja onneksi kirjoitan teille jänniä tarinoita kuluneesta viikosta. Eli jos ei oo nukkumatti teijän nurkkia kiertäny, nii lukekaapa tästä, ehkä se uni tulee silmään  kohta!

Alkuviikosta sain itteeni jonkun mukavan räkätaudin ja jouduinkin sitten peiton alle muutamaks päiväks. Otto se mennä porskutti töissä, ahkerasti siellä teki hommia meitin puolesta. Löysin satunnaisia burania laukusta, mutta niiden loputtua oli pakko suunnistaa apteekkiin, sillä en tahtonu pitkittää nuhaa päivääkään. Noh, täällä meijän naapuristossa ei hirveemmin enkkua puhuta, joten piti vähän varustautua apteekkimatkaa varten. Pakkasin itteni toppatakkiin sekä paksuimpaan kaulaliinaani ja lyllersin sadan metrin matkan apteekkiin. Hienosti osasin sanoa päivää paikallisella kielellä, mutta itte särkylääkkeen ostaminen hoitukin sitten pienen muistilapun avulla. Yritin kyllä vähän ääntää siitä lapusta jotain sille naikkoselle tiskin takana, mutta lopulta lykkäsin sen eteen pienen palan ruutupaperia, missä luki, että tahtoisin ostaa särkylääkettä. Särkylääke, fájdalomcsillapító, eri sijamuotoineen ja muine härpäkkeineen ei tainnu kuulostaa ihan oikein lausutulta, vaikka kuinka yritin. Paperin alareunassa oli vielä muutamia sanoja ja yrityksiä tavailla unkariks lausetta, että olen kipeä/minulla on kuumetta. Apteekkitäti onneks ymmärti, mitä siinä yritin kirjotella ja sepustaa ja sainkin kuin sainkin paketin särkylääkkeitä. Kotona avasin paketin ja sieltä ilmesty pinkkejä, siis oikeesti Barbin pinkkejä nappuloita! Vielä en oo pinkkejä norsuja nähny ja kuumekin on jo selätetty. Odotan kun Otto alkaa yskimään ja niistämään, sillä tää sama tauti näköjään kiertää kaikilla, ketkä on hommissa Multikulturassa.

Lauantaina päätin, etten ole enää kipeä ja menin yhteen Unkarin taidemuseoista. Sitä ennen tosin kävin syömässä gulassi-soppaa pubissa ja oli heekkua! Mutta tosiaan, taidemuseossa menin kattomaan dokumenttileffaa katutaiteilijoista ja erityisesti Banksysta. Näyttelyn nimi oli Banksy - Exit Trouhgt The Gift Shop, ja ittessäni se herätti hilpeyttä, sillä viime viikonloppuna toisen taidemuseon näyttely päätty suoraan matkamuistopuotiin. Oli aika ovelasti ajateltu se kierros. Tähän katutaiteilijoiden näyttelyyn oli kasattu muutamia videoteoksia ja kaikki seinät oli täynnä graffiteja. Täytyy myöntää, että ne käytävät näytti aika pirun hienoilta, koska kaikki graffitit oli huolella tehty. Aluks luulin, että puoltoista tuntia kestävä dokumenttileffa pyöritetään ensimmäisessä näyttelyhuoneessa ja tyytyväisenä istahdin eturivin penkkiin. Muutama ranskalainen turisti otti meitistä mallia ja istahti perässä penkille. Koska videot alko pyörimään ympyrää, niin aloin epäilemään, että mun ettimä leffa taitaa pyöriä toisessa huoneessa. Siitä nousin sitten vähin äänin ja huomasin, että ensimmäinen huone olikin jo täynnä turisteja. Hipsin hiljaa aulaan ja huomasin, että siellä kulman takanahan se leffa pyörii ja kipitin äkkiä sisään, sillä dokumentti oli kerenny pyöriä jo viitisen minuuttia. Ilmeisesti muut turistit rohkaistu mun esimerkistä, sillä ne hiipi jonossa mun perässä samaan huoneeseen. Eli en ollut ainut, joka erehty huoneesta! Siinä sitä sitten kateltiin mukavasti dokumenttileffaa yhessä turistien kanssa, mitä nyt muutamaa räkättävää ja höpöttävää mammaa olis voinu potkasta kinttuun. Onneks nekin hiljeni kattomaan leffaa jossain vaiheessa. Leffan päätyttyä kiersin vielä kattomassa muutaman Banksyn teoksen aulassa ja narikan jälkeen lähin metsästämään metroa kotiin. Piljetti näyttelyyn makso vaivaset 300forinttia, eli n.1€. Eli jos olet Unkarissa, mene sinne! Taidehalli löytyy Heroes Squaren vierestä.

Eilen illalla juhlittiin myös yhen turkkilaisen tytön synttäreitä ja syötiin söpöjä leivoksia. Hot wine, eli glögi, on suosittua vapaaehtosten keskuudessa, joten sitäkin nautittiin appelsiinilla maustettuna. Ilmeisesti kuuma viini paranti meitin, sillä enää ei oo nuhasta jälkeekään!

Ja kuten viimeks taisin kirjotella, käytiin tänään kattomassa huikea teatteripläjäys! Aluks kyllä vähän mietitytti, että minnehän sitä ollaan oikein menossa, sillä ovessa ei lukenu mitään teatterista, kyltissä luki vaan joku unkarilainen sukunimi. Minähän se innokkaana teatterikukkahattumammana bongasin tämmösten harrastajien teatteriesityksen ja ohjasin meijän ryhmärämän paikalle. Hetkellisesti kuitenkin toisten tyttöjen kasvoilla oli epäilevä ilme, kun lähdettiin kipuamaan tavallisen kerrostalon ylimpään kerrokseen. Ovella meitä vastassa oli nuorehko nainen, joka toivotti tervetulleeks ja kehotti viiniäkin maistamaan. Teatteriesitys oli tosiaan kasattu jonkun tai joidenkin ihmisten asuntoon, sillä toiletissa ja joka puolella näky asumisen merkkejä. Noh, siinä saatiin sitten viinilasit kouraan ja siirryttiin isompaan saliin/olohuoneeseen minne oli aseteltu penkkejä riveihin. Paikkoja tässä teatterissa oli ehkä n.20-30 ihmiselle. Lopulta sali täytty ja esitys pärähti käyntiin. Pari tuntia saatiin kattella ja nauttia lyhyistä esityksistä, jotka kerto arjesta, parisuhteista, rakkaudesta, avioliiton rappeutumisesta, mielenterveysongelmista ja kirjailijoista. Väliajalla tarjolla oli lisää viiniä ja myös pieniä hummus-leipäsiä, halloumia ja muita pikkuleipäherkkuja. Itte tykkäsin kovasti esityksestä, eikä tosiaan menny raha hukkaan kun sai viinit ja naposteltavat kylkeen. Tässä siis taas Kaisan matkavinkki Unkarissa matkaaville: Budapest Secret Theatre Club. Ettikää esitykset ja menkää!

Kotimatkalla poikettiin vielä pieneen Retro Pubiin, jossa soi hyvä musiikki. Pubi oli mahtava! Sisällä oli vaikka mitä pieniä härpäkkeitä, katossa roikku lamppuja enemmän kun laki sallii ja seinillä oli hienoja julisteita ja kylttejä. Nurkassa oli myös kahen miehen esitys käynnissä; siellä ne soitteli kitaroillaan Lady Gagaa ja Nirvanaa + muita mukavia kipaleita. Yritän saada selville paikan nimen ja osotteen, jotta voin mennä sinne uudestaan hengaamaan. Nyt en kyllä voi kirjottaa Kaisan matkavinkkiä, ei muutaku sinne vaan jos löydätte jonkun Retro Pubin tai muun vastaavan kadulla.

Valitettavasti ei ole kuvamateriaalia tarjolla, sillä taidemuseossa taltiointi oli kiellettyä ja tänään kamera tahto jäädä kotiin nukkumaan. Mutta ehkä voisin itte mennä myös nukkumaan, josko nyt tarttuis uni silmään vähän nopiammin. Ja jos Oton kuulumisia kaipaatte, niin voin sanoa, että sillä menee varmaan ihan mukavasti. Ilmeisesti se on huidellu Budan linnassa, mutta ehkä pakotan sen itte kirjottamaan tänne joku päivä. Hyvät yöt ja silleen!


-Kaisa