Heipähei ja terve, täällä taas ja hengissä ollaan!
Aikaa on pikkasen kulunu viime kirjotuksista, mutta eihän siinä, ei kai tässä mitään sen jännempää oo tapahtunu. Eilen käytiin kattoo jalista turkkilaisten kanssa ja minä(Kaisa) olen oppinu turkiks kannatushuutoja ja jotain muita hyödyllisiä sanoja, kuten blondi ja keltainen. Vielä ku oppis tota unkariakin vähän enemmän. Viime viikonloppuna kävin heeboilemassa myös kaupungilla ja lauantaina lykkäsin Oton metroon mun kanssa ja mentiin keskustaan kala-festareille. Kalaa siellä festareilla ei kuiteskaa hirveesti näkyny, mutta oli muuten kivaa.
Minä taas (Otto) olen pettynyt hieman Kaisaan, koska se vaan harjoitteli turkkilaisia kannustushuutoja vaikka toisena vaihtoehtona olisi ollut kannustaa Teemu Pukkia voittoon, tsk tsk.. Aloitin viime sunnuntaina kesäkunto-kampanjan ja rupesin lenkkeilemään ihan tosissaan. Juokseminen on mukavaa koska aivan kämpän lähettyvillä on mukava puisto jossa mennä. Tosin se puisto on illalla aina tosi pelottava ja pimeä, kerran jo olen saanut sydänkohtauksen kun koira hyökkäsi jostain puskasta. Onneksi se juoksi vain ohi. Eläimistä puheenollen tapasin myös Kurre Oravan puistossa, se oli paljon ystävällisempi :)
Kyllä mä salaa kannatin Pukkiakin, en vaan erottanu sitä sieltä kentältä. Ja koska mulle tarjottiin turkkilainen illallinen, sain oikeen kotiruokaa ja kaikkia, niin pakkohan se oli sit kannattaa Galatasarayta. Chin Bom Bom!! En tiiä kirjotetaanko se noin, mutta noin mä sen huusin. Koska en kehannu lähtee Oton mukaan juoksemaan, niin käppäilin meijän naapuristossa. (Lue: Kuolisin jos yrittäisin juosta yli sataa metriä Oton perässä). En törmänny Oton ystävään Kurre Oravaan, mutta sen sijaan ystäväni aurinko paisto ja ensimmäiset ruohonkorret tuli jo maasta ja ai että. Nyt on siis kevät, koska minä päätin niin.
Kaisa voi hyvinkin olla oikeassa että kevät on vihdoin koittanut, sillä sateet ovat loppuneet ( aivan varmasti tänään alkaa satamaan nyt tän jälkeen). En tiedä mikä minussa on vikana, kun tulen parhaiten täällä toimeen unkarilaisten vanhusten kanssa. Mummot tulee juttelemaan kaupassa ja pelastan aina meidän rapun papparaisen joka ei meinaa saada ovia auki ja päästä sisälle. Se on mukava hemmo, en vaan koskaan ymmärrä mitään sen selityksistä.Otolla ei ole enää muuta sanottavaa kun että terveisiä äidille, ei riidellä Kaisan kanssa. :)
Joo, ei mullakaan muuta kun että terveiset äidille, isälle, Maijalle, Marille, Lauralle, naapurin Martalle, Liisalle, koirille ja kissoille, sille lähikaupan kassalle ja kaikille muille. Ja Oton äiti, mulla on huono huumorintaju, koittakaa kestää (:
Ai nii! Ostettiin myös tiimikorut, mutta kuva tulee tänne myöhemmin. Muitakin kuvia on tulossa joskus..
Terkuin,
Kaisa ja Otto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti