Verenvuodatusta ja kuppikakkuja

Miten menee Kaisa? Hyvin menee!

Oli vallan jännittävä päivä tänään, sillä alotin sen menemällä Murder-näyttelyyn. Tää kyseinen näyttely järjestetään siis Berliinissä, Budapestissä ja Lontoossa, ja olipahan jossain maininta, että se olis vuoden näyttely. Vaikka aika vellihousu olenkii, niin pakkohan se oli nyt testata. Jos joku haluaa lisää pätevää infoa, kääntäköön tän sivun vaikka google kääntäjän avulla, hih. http://murder.hu/

Innokkaana tyttönä olin jo hyvissä ajoin näyttelyn aulassa, mutta sisäänpääsyä odottaessa kerkesin kierrellä paikallisen henkkamaukan läpitte, jonka jälkeen suunnistin unkarilaisten perässä lippujonoon. Siinä piljettiä ostaessa sitten lippumamma kyseli, että vallan yksinkö olen liikenteessä ja vastatessani se vielä ihan varmisti, että todellako menen yksin näyttelyyn. Siinä alko vähän puntit tutista, kun mietin, että mikä kauheeta sieltä ny tulee eteen. Noh, henkilökunta siinä tilas oppaita alakertaan, jotka saatto populaa sinne ylös. Minä sain ainoana ulkomaalaisena oman oppaan ja ihan oman kierroksen ilman muita ihmisiä. Aluks oli vähän orpo olo, niinku kanarialinnulla punatulkkujen seurassa, mutta onneks mun oppaana oli mukava nuori poika, joka myös kysy olenko todella YKSIN liikenteessä. Kyllä, minulla ei ole ystäviä. Piste.

MURDER!!! RAAWWWWW!

Suosittelen kaikille lämpösesti tuota kyseistä näyttelyä, mikäli törmäätte siihen jossain. Se ei ollukaan niin pelottava kun luulin, mutta ahistava silti. Pieni ahistus oli päällä, kun mietti, että semmoset sekopäät on joskus oikeesti eläny ja tehny kaikkia kauheuksia. Mitä kauheuksia? Menkää näyttelyyn kaverit! Ja menkää yksin ainoona suomalaisena, jollon saatte superhyvää palvelua, tai ainakin mun ikioma opas oli asiakaspalvelun valioyksilö. Kiitän siis häntä!

Päätin pehmittää jännittävää päivää näyttelyn jälkeen supersöpöllä karkkikaupalla, jonne sain Oton mukaan. Pienestä Unkari-oppaasta löyty vielä pienempi kuva kaupasta nimeltä SugarShop. Synkistä huoneista siirryinkin sit supersöpöön helluntelttulaan, jokaisen tytön unelmakauppaan. Se pieni tyttömäisyys, mitä meitissä on, pursuili ulos kun astuin kauppaan, joka oli täynnä kuppikakkuja, hellokittyjä, nameja, jellybellyjä, tikkareita ja paljon muita tilpehöörejä! Löysin pienen taivaan. Välillä oli myös pakko päästää semmosia "hellanlettas tuituitui kato tiellä on koila!"-äännähdyksiä Otolle, joka kylmän viileesti osti jellybellyjä mun kanssa. Sugarshop on siis mun uus vakkaripaikka, tiedätte mistä mut löytää iltasin töitten jälkeen yksiltä.

Sugarshop!

Semmosta siis tänään. Mun humputellessa ympäri keskustaa Otto oli tehny ratikkametrobussi-kierroksen Budapestissä ja kattellu vähän syrjäsempiä paikkoja. Sitten se käppäili mun kanssa keskustassa. Otto sanoo, ettei sillä oo muuta sanottavaa.

Murhajuttuja ja kuppikakkuja tänään, huomenna taas arkeen kiinni ja toimistolle töihin. Ei mulla muuta ku morjes!

-Kaisa

Sateinen, mutta kiva päivä

Otto ja Opera House

Kiva kahvila btw!

E-V-S!!

Moi! Otto tääl. Osa ystävistäni on valittanut siitä etten ole itse päivitellyt blogia, vaan olen laiskuuttani antanut Kaisan vain kirjoitella. No ei hätää täältä tulee.

Mennyt viikko on ollut sekä mielenkiintoinen että hieman tylsä. Niin mennyt. Meillä loppuu työt yleensä aina torstaisin, joskus tehdään myös perjantaisin duunia. Maanantaina ja tiistaina meijän toimistolla vieraili kanadan-nigerialainen mieshenkilö. Hän on siis kyseisen organisaation johtaja, minkä lastenkotiin pitäisi meidän järjestön löytää pari vapaaehtoista. Kaisalle ja minulle oli annettu tehtäväksi tehdä kysymyksiä ja kerätä lisäinfoa kyseisestä lastenkodista, työympäristöstä ja kaikesta muusta mikä oli vielä epäselvää. Ennen vierailua hieman jännitti, mutta kun herran kanssa pääsi puhumaan niin huomasi että tää onkin ihan helppoa, sen verran rento heppu oli kyseessä. Hauskinta oli ehkä se että nigerialainen mies oli meidän kanssa samaa mieltä että Unkarissa on todella lämmin talvi. Ilmeisesti on jo hyvin tottunut kanadalaiseen ilmastoon.

Toinen projekti mikä meillä tässä on tehtävänä on sellainen esittelyvideoiden ja kirjoitusten tekeminen liittyen EVS-vapaaehtoistyöhön mitä täällä tehdään. Projekti otti hieman takapakkia kun yritettiin mennä erääseen nuoriso/toimintakeskukseen kuvaamaan paikkoja ja tekemään haastattelua ja kyseisen paikan vastaavatyöntekijä sanoi että ei voi päästää meitä paikalle, koska Multikultura ja kyseinen keskus eivät kuulemma tee enään yhteistyötä eivätkä ole hyvissä väleissä. Siinä sitten ihmeteltiin mistä on oikein kyse kun meidät oli sinne kuitenkin käsketty mennä. Jälkeenpäin sitten selvisi että on ollut jonkunlaista kommunikaatio-ongelmaa eri henkilöiden kesken. Ei se meitä niin häirinnyt, mutta kovasti kaikki pyytelivät anteeksi kun turhaan meidät sinne lähettivät

Viimeisen kappaleen käytän markkinointiin. En tiedä onko eurooppalainen aivopesu jo onnistunut sekoittamaan pääni, mutta suosittelen kaikille 18-30(joissain tapauksissa myös 16v etiepäin) vuotiaille nuorille tutustumista EVS, eli European Voluntary Service toimintaan. Jos ulkomaille lähtö ja vapaaehtoistyö kiinnostaa niin tässä on erittäin hyvät saumat. Jos sopiva paikka itselle löytyy niin projekti kattaa 90% matkakuluista, majoituksen(oma asunto/soluasunto yms. riippuen paikasta) ruuat/ruokarahan, kuukausirahan sekä paljon muuta. Projekteja löytyy niin EU-maista kuin sen ulkopuoleltakin. Vielä kerkiää hakemaan sillä Youth in Action ohjelma jonka osa EVS on loppuu vuonna 2014. Kuitenkin on aika todennäköistä, ellei varmaa että jonkunlainen vastaava vapaaehtoismahdollisuus seuraavastakin ohjelmasta löytyy joten mahdollisuuksia tulee varmasti vielä useita hakea. Käykää tutustumassa oikeesti! :D

-Otto-Samuli
Teksti on omistettu 'Shared Happiness' porukalle.

Lopuksi joitain kuvia menneeltä viikolta.

Joku päivä tuiskuaa.

Ja joku päivä on taas huippu hienoa ja kirkasta.

Yritin laittaa näistä videota mutta tää ei suostunu lataamaan sitä. Kyllä ne suunnilleen tahdissa marssi ja huito pyssyillänsä.

Polyglotglotglot

Hohoo! Melkein viikko vierähtäny viimosista kuulumisista.

Alkuviikko menikin töissä mukavaisesti, luettiin soppareita, tehtiin nettisivuja, sitten syötiin,  kasailtiin bookletteja ja siinä tärkeimmät. Huomenna tuleekin vierailija toimistolle, pitääpä siis skarpata! Kattellaan miten huomenna käy, siittä lisää tuonempana.

Torstaina päästiin sosialisoitumaan oikein kunnolla, kun lähettiin vapaaehtosten kanssa paikalliseen Polyglot Clubiin. Polyglotin idea ei ole siis tutustuttaa suomalaisia muihin ihmisiin väkijuomien avulla, vaan puhua eri kielillä eri ihmisten kanssa. Asuinrakennusta muistuttavan pytingin kellarikerrokseen saavuttaessa avautui silmien eteen paljon pieniä huoneita ja puoleensavetäviä sohvarykelmiä. 
Paljon oli ihmisiä ja sitä enemmän oli puhetta. Tätä höpöttelykerhoa oli järjestämässä vanha Sandor niminen mies, joka nimilappuja jakaessaan puhui myös suomea, tai no, mitä kieltä se puhuvakone ei olis osannu! Huikee mies! Hetken jälkeen löysin itteni pitämästä Suomi-esitelmää unkarilaisille ja parille ranskalaiselle, esiin tuli Räikköset ja Häkkiset, päiviteltiin myös kovia pakkasia ja lopulta sain kuulla myös vähän Unkarista. Ottokin tutustu tyttöön, joka puhu suomea kaiketi ihan sujuvastikkin. Meijän pitää kuulema tavata se uudestaan, että se voi harjotella puhumaan suomea.
Polyglotissa vierähtikin sitten melkein kolme tuntia, joten illalla uni maitto aika hyvin. Suu oli kuiva, sillä en päässy karkaamaan tiskin puolelle koko iltana, mutta kotona maistu mehu aika taivaalliselle. 

Perjantaina käytiin kiertelemässä nähtävyyksiä, mitä ny räntälumituisku vähän heikenti näkyvyyttä. Budapest tiimin(turkkilaisten vapaaehtosten) pyytäessä meitä kahville kotiinsa saatiin tossut jalkaan ja kuuma kahvikuppi hyppysiin. Mahtavaa! Ilta vierähti höpötellessä omassa Polyglot seurassa ja loppujen lopuks ei keritty viimeseen metroon. Noh, hetken pohdinnan, pähkäilyn ja neuvojen jälkeen löydettiin oikee pysäkki ja oikee bussi, eikä kotio ollu enää pitkä matka. Pysäkiltä löyty myös jalkapallofani, joka veikkas meitä ruotsalaisiks. Kansallisuuden selvittyä alko tulee suomalaisten pelaajien nimiä solkenaan Litmasesta lähtien ja vielä hyvin äännettyinä. Harmi, etten oo ikinä ollu hyvä tossa jalkapallossa, sillä siitä riittäis täällä juttua. Noh, Otto hoitaa sen puolen kotiin.

Otolleki kuuluu siis ihan hyvää, se ei vaan jaksa kirjottaa tänne nyt. Terkkuja se lähettää, kuin myös allekirjoittanutkin! Kivaa sunnuntaita kaverit!


-Kaisa

Matkalla Margitinsaarella

Maanantai ei mittään, tiistai ei mittään, keskiviikko torstai ei mittään.. Ei vaan, torstaihin asti töitä, ehkä jotain kerhotoimintaa jokunen ilta ja viikonloppuna jotain huisia. Mutta en tässä ala kertomaan tietämättömästä, vaan kerron mitä on tapahtunu viime torstain jälkeen.

Torstaina vietettiin siis vapaapäivää vähän kierrellen ja kattellen, perjantaina jatkettiin meijän projektin parissa töissä. Perjantaina koitti myös huikean jännittävä hetki, kun toimistolle tuli sisään kolme EVS-vaihtaria, kaksi turkkilaista ja yksi saksalainen. Kyllä meinas suominörttiä jännittää! Ei vaines, siinäpä tutustuttiin vähän muihinkin immeisiin ja sovittiin lauantaiks rehvit kaupungille.

Turkkilaiset vapaaehtoset on asuttanu Budapestiä ilmeisesti jo pari kuukautta, joten helposti taittu matkat ratikoilla ja busseilla, joista aineskin itte oon vielä sekasin. Kun ei meijän kirkonkylällä oo noita linja-autoja oikeen nähnynnä. Mukana matkassa oli myös turkkilaisten jenkkikaveri. Käytiin katsastamassa Margaret Island, suomalaisittain Margitinsaari, eräänlaisilla pyörävekottimilla. Kaks meikäläistä polki ja yks istu etunokassa ja pelkäs. Hyvin päästiin saarella liikkumaan ja kattelemaan paikkoja. Tykkäsin kovasti!

Kiivettiin myös Gellertinvuorelle kattomaan Unkarin vapaudenpatsasta ja huikeita maisemia. Kaupunki oikein loisti sieltä ylhäältä katottuna, mutta me annettiin Shanghain valojen loistaa ja reippailun jälkeen käytiin kotona virkistäytymässä. Illalla suunnattiin sitten loppujenkin turkkilaisten, jenkin ja yhden saksalaisen vaihtarin kanssa vähän tanssahtelemaan paikalliselle tanssilattialle. Unkarilainen olutkin oli ihan hyvää.

Eli oikeen mukavanlainen viikonloppu oli. Ehkäpä myös suominörtti tästä sosialisoituu ja kysäsee noita turkkilaisia seuraavalle kaupunkireissailulle. Hyvin menee, nähtiin meijän oikee pomo ensimmäistä kertaa tänään, tänään sataa myös vettä, ruoka on hyvää ja Otolla on ikävä takarivin poikia. Ei muuta, kiitos ja hei.



-Kaisa

Pyörähäkkyrä

 

 

Otto ja kaverit pyörähäkkyrässä

Silta Margitinsaarelle

Vapaudenpatsas

Mandariinejä ja ANANAS!!!

On taas kuulumisten aika.

Keskiviikkona oltiin töissä ja aloitettiin yksi meidän pidemmistä projekteista. Multikulturalla on nyt tulossa tällainen Youth in Action hanke, jota varten Evan ja meidän pitäisi löytää kaksi unkarilaista vapaaehtoista lähtemään Nigerialaiseen lastenkotiin puoleksi vuodeksi vapaaehtoiseksi.  Noh hommat aloitettiin sillä että tutustuttiin johonki 120 sivuseen Youth in Action hakemukseen, säännöksiin ja hyväksymispäätökseen mikä Brysselistä oli jo tullut. Oli meinaa luettavaa ja ei oo noi EU-paperit ihan sitä kevyintä luettavaa. Kaisa kyllä luki iloisesti, mutta mulla oli työpäivän jälkeen pinna aika kireellä.. (Kaisa: Otto oli ku persiiseen ammuttu karhu, ja kyllä, härnäsin sitä tahallani kysymällä tyhmiä (: )  Projektiin tutustumisen jälkeen vielä suunniteltiin mainosflaieri luonnos, joka on yksi keino millä näitä vapaaehtoisia koitetaan löytää.

 Tänään meillä oli vapaapäivä! Sen kunniaksi aloitettiin päivä menemällä Unkarin Kansallismuseoon. Museossa käytiin Unkarin historia aikojen alusta tähän päivään. Oli kaikkea mielenkiintoista nähtävää. Oltiin vaan niin nuukia ettei ostettu valokuvaus lupaa koska ei oikein tiedetty vielä etukäteen mitä kaikkea sieltä löytyy. Olisi ehkä pitänyt. (Kaisa: Joku päivä hylkään Oton kämpille ja lähen kuvaamaan sinne uudestaan, se museo oli itessäänkin jo niin hiano!)

Museokierroksen jälkeen lähdettiin Budapestin Central Market Halliin katsomaan mikä siellä on meininki, kun moni ihminen ja opas oli sitä suositellut. Ja voi veljet!!! Pytinki oli ulkoapäin jo itsessään hienon näköinen. Sisälle mennessä sitä sitten vasta tajusi kuinka iso se paikka itseasiassa on. Hedelmää, makkaraa, leipää, paprikaa, leivoksia, ruokaa ja matkamuistoja oli aivan sairaaan paljon!!! Ostettiin halvalla mandariinejä ja ananas. Syötiin myös nyt niitä Lángoksia eli semmossia pizzan tapasia lättyjä. Oli hyvää! Ja Kaisa ei meinannu TAASKAAN jaksaa syödä loppuun. (Kaisa: No mitäs tekevät annoksia, jotka on suunnattu hevosille! Semmosesta lätystä olis syöny ainakin viikon.)

Päivän päätökseksi kävimme vielä meille uudessa ostoskeskuksessa joka oli jälleen valtava. Meinattiin ehkä viikonloppuna käydä siellä viettämässä shoppailupäivä, koska paljon mielenkiintoisia kauppoja ja hyviä alennusmyyntejä käynnissä.

Tässä päivät valokuvina:

Unkarin Kansallismuseo

 

Kaisa oli näin innoissaan Market Hallista!

 

!

 

Kauppahalli

Sairaan iso laitos

Kaisaa vähän jännitti Ananaksen osto. Onneksi setä joka myi niitä oli mukava.

Oton jättimötkömega-Lángos ja Kaisan vähemmän täytetty superisomötkö-Lángos

Lángos-mamma hymyili, mutta kameran nähessään se pakeni.

-Otto ja Kaisa-

Tikkupullaa ja pullaleipää

Doodi! Ensimmäiset paikalliset mätöt syöty ja ensimmäinen oikee harkkapäivä takana. Tosiaan eilen käytiin tutustumassa harkkapaikkaan, josta meijät patistettiin tutustumaan vielä kaupunkiin ja tänään saatiinkin ihan oikeita töitä. Tutkittiin vähän EVS ja ERASMUS toimintaa. Tehtiin myös esitelmät aiheesta, todennäkösesti tullaan esittelemään toimintaa paikallisille nuorille harkan aikana. Tutustuttiin myös järjestöön tarkemmin. Valitettavasti ei päästä Bisckeen töihin pakolaisleirille, koska sinne on kuulema aika tiukat säännökset. Eva lupas kuitenkin hoitaa meille jonkun näkösen vierailun sinne, toivottavasti päästäis viettämään siellä vaikka muutama päivä.

Harkkatoimisto on pieni ja kotoisa. Myös meidän harjottelunohjaaja Eva on tosi mukava, käytiin yhessä syömässä ja jutusteltiin harkasta ja siitä, mitä tullaan tekemään lähikuukausina. Vertailtiin myös Suomea ja Unkaria keskenään, Eva pitää meitä outoina, kun tykätään täällä talvesta. Meille tää tuntuu kevään ja syksyn välimuodolta, kun taas Eva vihaa tätä kylmyyttä (mitä kylmyyttä?).

Eilen löydettiin myös yksi isoimmista ostoskeskuksista, Mammutti! Oli kyllä aika mammutin kokonen ja joka puolella oli pieniä mammutti pehmoleluja. Siellä kulukin jonkin aikaa kierrellessä ja kattellessa. Käytiin myös maistelemassa paikallista makkarapaprikaleipäpitsaa, en tiedä mikä sen oikee nimi oli, mutta hyvältä maistu. Rasva tirsku, omnomnom! Pienten päikkäreiden jälkeen käytiin keskustassa ostaa jälkiruoaksi romanialaisunkarilainen paikallinen "tikkupulla", joka oli vähän pullan, pannarin ja jonkun leivoksen sekotelma. Maistuu! Siellä ne kaulimen näkösen härpäkkeen kanssa paisto niitä hiilloksella.

Paikallinen tikkupulla "Kürtőskalács"

Pakko oli myös unkarilainen olut testata illalla. Pubit oli vaan aika maan alla, mutta lopulta löydettiin kiva jutustelu paikka, missä Ottiskin sai kattoo jalkapalloa. Että semmonen mässäilypäivä meillä.

Saa nähhä, mitä huomenna tulee töissä vastaan. Ehkä turkkilaisia vapaaehtoistyöntekijöitä, joita on täällä EVS:n kautta 8 henkee.

Terkkuja sinneki!


-Kaisa ja Otto

Sunnuntai

 Meitin kotikatu

 

Pohkeet ja reidet kasvaa kun kiivetään ylimpään kerrokseen.

Ovessa on kolme lukkoa ja kätevä ovisilmä.

Oton huone.

Kaisan sviitti.

 Pytinkejä ja valoja keskustassa

Perillä!

Lasku oli pahempi kun nousu. Kaisaa pelotti. Ottoa ehkä vähän, en tiiä. Eli lento meni siis hyvin ja ollaan perillä Unkarissa.

Lentokentällä meitä oli vastassa Katalin, joka toimii meidän käytännön apulaisena, mentorina, ja auttaa kaikessa mahdollisessa jos apua tarvitaan. Ei oltu tajuttu tosiaan ottaa sitten Katalinin puhelinnumeroa ylös, mutta onneks sillä oli meijän nimillä varustettu kyltti, niin löydettiin se. Ihan niinku elokuvissa!

Lentokentältä lähdettiin sitten kohti meidän asuntoa. Perillä vastassa meillä oli hymyilevä asunnonomistaja Eva joka otti meidät avosylin vastaan. Eva ei tosin kauheasti tuota englantia ymmärtänyt ja puhunut mutta eipä tuo paljon haitannut. Eva julistautuikin meidän unkarilaiseksi äidiksi ja kutsui meidät viikon tai parin päästä syömään heidän perheensä luokse. Unkarimamma rocks!!

Huomenna on vielä vapaapäivä, käydään ostaa mulle(Kaisalle) päiväkirja, kun unohin kokonaan semmosen ja ehkä vois vähän nukkuakin. Viime yönä ei oikeen tullu uni silmään. Maanantaina alkais sitten työt, vielä ei ole tosin ihan tarkkaa tietoa mitä me tullaan tekemään, mutta ehkä se selviää ylihuomenna. Kirjotellaan taas!

Ai niin, täällä on vanha kunnon Spar meijän lähikauppana! Huisia!
Ja kämpästä löyty langaton verkko, niin saadaan tänne kirjoteltua kaikkea huuhaata usein. Joten kaikille teille stalkkaajille ja Ulla Taalasmaaloille koitti nyt onnen päivät!!!!!!

Unkarimamma teki meille tervetuliais-muffinseja (:

Terkuin Kaisa ja Ottis